Zoya
Elämäntarinani on hyvin traaginen ja tuskallinen, tietenkin itselleni.
Olin juuri suorittanut kahdennentoista luokan ja veljeni pyynnöstä jouduin naimisiin kaksikymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla oli jo kaksi muuta vaimoa ja kaksitoista lasta. Siitä ajasta lähtien onnellinen elämäni muuttui suruksi.
Tämä mies harjoitti naisvihaa ja tuki Talebania, ja kohteli minua aina väkivaltaisesti.
Hän ei ollut iloinen tyttärieni syntymästä, koska piti pojista. Elämäni alkuvaiheessa asuin samassa talossa hänen kahden vaimonsa ja lastensa kanssa, tietenkin Talebanin ensimmäisen hallituskauden aikana. Talebanin hallituksen kaatumisen jälkeen vaadin aviomiestäni sallimaan minun jatkaa opintojani.
Minusta tuli opettaja ja tulin isäni tukemana kylästä isäni taloon - hän tuki minua aina.
Mutta isäni talossa asuimme yhdessä veljeni ja hänen vaimonsa kanssa, ja kohtasin veljeni vaimon väkivaltaisuuden. Hän riiteli kanssani jatkuvasti.
Elätin itseni opettajan palkalla enkä halunnut tyttärieni kasvavan isänsä väkivallan alla. Halusin heidän olevan rauhallisia.
Onneksi vanhempieni avulla pystyin tarjoamaan lapsilleni yksinkertaisen elämän. Panostin paljon heidän opettamiseensa, ja siksi he saivat aina hyviä arvosanoja koulussa.
Toivon tyttärieni saavan tulevaisuudessa parhaan mahdollisen työn.
En kertonut heille isänsä käyttämästä väkivallasta, koska en halunnut heidän mielensä olevan sekaisin ja monimutkaisia. Leikin aina heidän kanssaan, jotta he eivät tuntisi olevansa etäisiä isästään.
Isäni, Jumala siunatkoon häntä, oli hyvin ystävällinen, ja isäni kuoleman jälkeen ajattelin, että lapseni menettivät isänsä toisen kerran.
Aviomieheni haluaa olla isä vain nimellisesti. Hän haluaa tyttärieni menevän naimisiin nopeasti, jotta hän saisi heistä tarpeeksi rahaa ja jotta hänellä ei olisi enää isän velvollisuuksia.
Ainoa asia, joka on aina antanut minulle toivoa ja voimaa, on ajatus siitä, että ehkä jonain päivänä lapseni kasvavat, opiskelevat, ja näen heidän edistymisensä. Näen lasteni kyvyssä ponnistelujeni hedelmät.
Nyt tällä toivolla elän ja taistelen edelleen.
